Saattohoitoseminaari

Kuolemaan liittyvät tavat ja rituaalit ovat muuttuneet huomattavasti viime vuosien aikana. Tietyt elementit ovat kuihtuneet, eikä niiden tilalle ole tullut uusia muotoja. Kuoleminen ja kuoleman kohtaaminen on erittäin sivuutettu asia meidän arkielämässämme.

Mihinkään muuhun asiaan emme ole niin heikosti valmistautuneita, kun omaan tai läheisten kuolemaan. On hyvin tavallista, että ihminen alkaa suunnittelemaan hääpäiväänsä esimerkiksi puoli vuotta ennen häätapahtumaa, joskus jopa aikaisemmikin. Kuolemaan valmistautumiseen (mikäli olosuhteet sen sallii) sen sijaan, emme joko kykene tai emme halua. Tavallisesti isä ja äiti pesevät vastasyntyneen vauvan omilla käsillään. Läheisen kuoleman jälkeen, samanlainen rituaali annetaan usein jonkun ulkopuolisen tehtäväksi. Vaikka tämä pieni mutta niin arvokas viimeinen hoito olisi tekijälle monin tavoin erittäin hyödyllistä.

Tässä seminaarissa tulen avaamaan osallistujille erilaisia näkökulmia, miten he voivat lähestyä teemaa kuolema mahdollisimman luonnollisella tavalla. Minulle itselleni kävi näin noin 15 vuotta sitten saattohoidon koulutuksissa ja sen jälkeen toimiessani saattohoitajana. Haluaisin puolestani nyt antaa osallistujille eteenpäin, mitä sain silloin kokea: Ison helpotuksen ja pelkoa voittavan toivon.

Tämän seminaarin tarkoituksena on tarjota osallistujille toimivia kokemukseen perustuvia neuvoja ja välineitä saattohoidon haastaviin tehtäviin. Seminaarin ytimessä on käytännöllisten hoitotehtävien lisäksi: rituaalien merkitysten ymmärtäminen, kuolevan ihmisen lähestyminen, hänen tarpeidensa huomioonottaminen, surutyö ja hyvästely sekä oman kuoleman reflektointi.